Ballistinen kerroin ei ole luodin oma, itsenäinen ominaisuus. Se on suhdeluku: kuinka hyvin tämä luoti säilyttää nopeutensa verrattuna saman muotoperheen standardoituun referenssiluotiin.
Muodollisesti BC = SD / i, missä SD on poikkipintakuorma ja i on muotokerroin — kuinka paljon enemmän ilmanvastusta luoti kerää referenssimuotoon verrattuna. Luoti, jolla i = 1, on aerodynaamisesti täsmälleen yhtä tehokas kuin referenssi. Luodilla, jolla i = 1,1, on 10 % enemmän vastusta.
Koska BC on vertailu, on sanottava, mihin verrataan.
Referenssiluodit
Vastusmallit on nimetty niiden standardiluotien mukaan, joilla ne mitattiin — kaikki Yhdysvaltain armeijan Ballistic Research Laboratoryn työtä:
- G1 — lyhyt, tylppä, tasakantainen muoto kahden kaliiperin kärkikartiolla. Se on käytännössä 1800-luvun tykistöammus, ja huono vastine millekään nykyaikaiselle. Historiallisista syistä se on silti se luku, jonka lähes jokainen luettelo painaa.
- G7 — pitkä veneperäinen muoto, jossa on kymmenen kaliiperin sekanttikärki ja 10°:n veneperä. Tältä nykyaikainen match-luoti oikeasti näyttää.
- Muitakin on (G2, G5, G6, G8, GL) erikoismuodoille, mutta G1 ja G7 kattavat urheilukiväärien patruunat.
Itse vastustaulukot ovat Mach-luvun mukaan indeksoituja vastuskertoimia, jotka mitattiin noilla referenssimuodoilla. Ne ovat Yhdysvaltain valtion työtä ja siksi public domainia; jokainen avoin ballistiikkaohjelma käyttää samoja lukuja, tämäkin.
Miksi G1-kerroin ajelehtii nopeuden mukana
Tässä on käytännön ongelma. Veneperäisen match-luodin vastuskäyrällä on eri muoto kuin G1:llä. Se yksi skaalauskerroin, joka saa G1:n täsmäämään 900 m/s:ssä, ei täsmää 400 m/s:ssä.
Valmistajien kiertotie on porrastetut BC-arvot: yksi G1-arvo tietyn nopeuden yläpuolella, toinen sen alla. Sierra julkaisee näitä rutiininomaisesti. Jos otat ylimmän portaan arvon ja käytät sitä 1000 metriin asti, pudotusennusteesi on optimistinen.
Saman luodin G7-kerroin pysyy lähes vakiona koko ylisoonisella alueella, koska muodot aidosti vastaavat toisiaan. Siinä on koko peruste sen käytölle: yksi luku, joka pätee kaikkialla missä luoti on ylisooninen.
Lukujen lukeminen
G7-kerroin on karkeasti puolet saman luodin G1-kertoimesta. 175 gr:n .308-match-luoti on noin 0,50 G1:nä ja noin 0,24 G7:nä. Molemmat kuvaavat samaa luotia. Niiden sekoittaminen — G1-luvun syöttäminen laskimeen, joka on asetettu G7:lle — suunnilleen kaksinkertaistaa ennustetun vastuksen ja on yleisimpiä tapoja saada mistä tahansa ballistiikkaohjelmasta järjetön vastaus.
Kaksi muuta tietämisen arvoista asiaa:
- BC ei ole laatu. Samanmuotoinen mutta painavampi luoti saa korkeamman BC:n puhtaasti siksi, että saman otsapinnan takana on enemmän massaa. Se auttaa tuulessa; se ei tee luodista tarkempaa.
- BC mitataan, ei julisteta. Riippumattomasti mitatut BC-arvot (tunnetuimpana Bryan Litzin Applied Ballistics -aineisto) jäävät usein muutaman prosentin luettelolukua pienemmiksi. Jos pudotuksesi 800 m:ssä ovat johdonmukaisesti vajaita, tavallisin syyllinen on hieman optimistinen BC.
Mitä tehdä käytännössä
- Jos luodillesi on olemassa G7-kerroin, käytä sitä ja aseta malliksi G7.
- Jos vain G1-kerroin on olemassa, käytä sitä — mutta odota pitkän laukauksen viimeisten 200 metrin ajelehtivan, ja valitse mieluummin alemman nopeusalueen arvo, jos luettelo antaa portaita.
- Mitä ikinä käytätkin, todenna se. Ammu tunnetulle etäisyydelle, vertaa ennusteeseen ja säädä BC:tä kunnes laskin täsmää kivääriisi. Sitä BC:n ”truettaminen” tarkoittaa, ja se on hyödyllisempää kuin vastusmalleista väitteleminen.